Laura Juslin

MONIOSAAJAN VAATEKOMERO

Nimi: Laura Juslin
Syntymäaika: 07.02.1982
Asuinpaikka: Helsinki
Ammatti: Vaatesuunnittelija
Opiskelijana Espoon kuviksessa: Aloittanut 1986 tai -87 Espoonlahden opetuspisteessä

Kerro itsestäsi.

Olin lapsuudessani kovin innostunut sekä kuvataiteista että liikunnasta. Kuvataidepainotteisen yläasteen jälkeen hakeuduin Pohjois-Haagan urheilulukioon. Koulu- ja vapaa-aika täyttyivät urheiluharjoittelusta. Jossakin määrin innostus urheiluun alkoi hiipua, sillä se oli niin kokonaisvaltaista. Samalla suurempi kiinnostus taiteeseen nousi taas esiin. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen aloitin vaatesuunnittelun opinnot Pariisissa yksityisessä muotialan korkeakoulussa, minkä jälkeen pääsin suorittamaan taiteen kandidaatin ja maisterin opintoja Aalto-yliopiston vaatesuunnittelun ja tekstiilitaiteen koulutusohjelmaan.

Tänä päivänä työskentelen unelma-ammatissani suunnittelijana arkkitehti Lilli Maunulan kanssa perustamassamme Juslin Maunula -nimisessä yrityksessä. Toimimme muodin kentällä, mutta työnkuvamme on laaja eikä rajoitu vain vaatesuunnitteluun. Aiemmat tittelimme vaatesuunnittelija ja arkkitehti ovat jääneet lähinnä enää tutkintoamme kuvaaviksi nimikkeiksi. Onneksi Aalto-yliopistossa muodin koulutus on hyvin monipuolista ja mahdollistaa toimimisen hyvin laaja-alaisesti työelämässä.

Juslin Maunulan brodeerattu takki


Tuntuu, että nykyajan perusedellytys on olla ns. moniosaaja Leonardo da Vinci. Millaiset taidot olet saanut opiskellessasi muotia?

Työskentely oman yritykseni parissa tarkoittaa kokonaisvaltaisten konseptien luomista, jossa monialaisuus nivoutuu saumattomasti yhteen. Monialaisuudestamme johtuen olemme muuntautumiskykyisiä. Muodin sekä arkkitehtuurin ala muuntuu ja uudistuu jatkuvasti ja on avoin totutusta poikkeaville toimintatavoille. Tässä muuntuvassa ympäristössä poikkialaisuus tuo paljon etua.

Ennen muuta täytyy olla avoin suhtautuminen kaikkia aloja kohtaan. Vaatesuunnittelijana on hyvä hallita tilallista ajattelua, jota voi hyödyntää sekä tuotemuotoilussa sekä myöhemmin siinä vaiheessa, kun perustaa oman vaateliikkeen tai suunnittelee installaatiota. Muodin kentällä on hyvin tärkeä olla tietonen erilaisista kulttuurin ilmiöistä. On seurattava uusia musiikkisuuntauksia, taiteilijoita, elokuvia ja myös muiden vaatesuunnittelijoiden kädenjälkeä. On hyödyllistä tuntea eri alan ihmisiä kuten valokuvaajia, tilasuunnittelijoita ja graafikoita, sillä heidän kanssaan todennäköisesti saa kunnian tehdä yhteistyötä. Perehtyminen muiden ammattilaisten töihin myös auttaa kommunikoimaan omista ideoista eteenpäin. Opiskellessaan sitä ei osakaan kuvitella, miten monialaista osaamista tässä työssä vaaditaan, kunnes vasta työelämässä on pakko oppia hyvinkin erilaisia taitoja.

Milloin ja miten Juslin Maunula perustettiin?

Perustimme Juslin Maunulan vuoden 2015 loppupuolella. Olin ennen sitä vaatesuunnittelijana Siloa&Mook-merkissä Helsingissä kunnes se lopetettiin vuonna 2014, minkä jälkeen aloin miettiä, mitä haluan seuraavaksi tehdä. Sattumalta tapasin toimistoni edessä Lillin, joka sen jälkeen kun olimme aloittaneet samaan aikaan opinnot Aalto-yliopistossa ehti opiskella Otaniemessä sekä tehdä töitä Lontoossa ja Ruotsissa. Lähdimme siitä yhdessä lounaalle. Olin siinä vaiheessa jo päättänyt, että aion kaikesta huolimatta jatkaa töitä ja suunnitella malliston. Tapaamisemme jälkeen päätimme Lillin kanssa kokeilla ensimmäistä kertaa yhteistyötä, joka muotoutui yhteiseksi tilalliseksi installaatioksi ja se esiteltiin Designmuseossa Pre Helsinki-nimisessä tapahtumassa.

Millaista on tehdä yhteistyötä Lillin kanssa?

Yhteistyömme Lillin kanssa on alusta saakka ollut saumatonta ja se on entisestään hioutunut. Alussa luonteeltaan eriävät työnkuvamme ovat soljuneet yhteen emmekä juuri enää erottele osaamisalueitamme vaan tartumme kaikkiin projekteihin ja haasteisiin yhdessä. Projektien tekniset alueet hoidamme koulutuksiimme perustuvan pätevyytemme mukaisesti.

Olemme molemmat vahvoja konseptien luomisessa ja toteuttamisessa. Jaamme saman taiteellisen vision, joten yhteistyö on helppoa. Inspiroidumme näkemästämme ja käytämme vapaasti värejä ja yllättäviä materiaaleja. Rautakaupat ovat todellisia aarreaittoja. Pyrimme käyttämään materiaaleja jotka toimivat sekä vaatteessa että tilassa.

Käsillä tekeminen on meille tärkeää. Kosketus omaan työhön säilyy kun prototyypit muotoillaan omin käsin.

Lauran Juslinin ja Lilli Maunulan yhteinen työhuone on Juhani Pallasmaan arkkitehtitoimiston yhteydessä


Millaisissa projekteissa olette olleet mukana kolmen viimeisen vuoden aikana?

Tällä hetkellä suurimmat asiakkaamme ovat Kiinassa. Teemme suurille muotialan toimijoille lähinnä vaate- ja asustesuunnittelua, mutta myös näyteikkunasuunnittelullemme on ollut tilausta. Matkustamme useita kertoja vuodessa Shanghaihin, Guangzhouhun ja Ningboon. On ollut kiehtovaa päästä tutustumaan kiinalaiseen yrityskulttuuriin ja Kiinaan ylipäätään. Olen myös opettanut China Academy of Artsissa Hangzhoussa muotiopiskelijoita. Viime vuoden loppupuolella teimme tilaustyönä taideinstallaation Shenzheniin HXN taidemuseoon.

Suomessa opetamme vierailevina opettajina Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa arkkitehtuuriosastolla. Aloitimme työskentelyn Marimekon suunnittelijatiimissä viime vuoden helmikuussa. Ensimmäiset suunnittelemamme tuotteet tulevat kauppoihin elokuussa 2019. Tällä hetkellä työstämme takkeja ja mekkoja heidän kevään 2020 mallistoonsa. Suomalaisiin asiakkaisiimme lukeutuu myös muun muassa Kalevala Koru, jolle teemme pieniä korusarjoja.

Teemme mieluusti töitä myös muiden kuin muotialan toimijoiden kanssa. Muutama vuosi sitten yhdistimme voimamme vahinkovakuutusyhtiö Ifin kanssa ja loimme liikenneturvallisuutta edistävän kampanjan, jolla kannustettiin heijastimen käyttöön.

Yritysyhteistyön ohella pyrimme tekemään omia tuotteitamme aina kun siihen on mahdollisuus. Olemme julkaisseet kolme vaate- ja korumallistoa ja esitelleet ne Pariisin muotiviikoilla. Viimeisen vuoden aikana mielenkiintoiset yritysyhteistyöt ovat kuitenkin vieneet kaiken ajan emmekä ole tuoneet markkinoille omia tuotteitamme. Senkin aika tulee vielä.

Pre Helsinki-tapahtumassa esitelty mallisto. Kuva: Juho Huttunen


Mikä on tärkein väylä, jonka kautta saatte uusia asiakkaita?

Kaikki toimeksiannot ovat tulleet meille muun muassa meidän agenttimme kautta, mutta myös yritykset ovat itse ottaneet meihin yhteyttä. Tällä hetkellä mietimme kuitenkin omia markkinointistrategioita, jotta voimme laajentaa asiakaskuntaamme.  

Miksi halusit tulla isona siihen aikaan, kun olit opiskelijana Espoon kuvataidekoulussa?

Espoon kuvataidekoulun perusopetuksen jälkeen siirryin 12-vuotiaana keramiikkatyöpajaan. Se vei mennessään! Muotoilu, erilaiset polttomenetelmät ja kauniit lasitteet inspiroivat kehittymään juuri keramiikan parissa. Saimme tehdä omia töitä annettujen aiheiden perusteella. Aiheet saattoivat liittyä välillä erilaisten tekniikoiden opetteluun, mutta myös abstrakteihin konsepteihin kuten vaikka valon tutkimiseen. Vanhemmillani on paljon tekemiäni keramiikkaesineitä koulun ajalta. Löysin sieltä aika hienojakin suuria vaaseja, joita voisin viedä omaan kotiini.

En kuitenkaan koskaan ajatellut tehdä keramiikasta ammattia.  Kuvittajan ammatti sen sijaan pyöri mielessä. Haaveilin nuorena pääseväni kuvittamaan Walt Disneyn animaatioelokuvia. Viiru ja Pesonen -kirjojen kuvitustyyliä mukailevat kanat lentelivät koulukirjojeni sivuilla ja nenäliinojen nurkissa. Taisinpa silkkipainaa myös muutaman tyynyliinan ja pussilakanan. Jotenkin kuitenkin päädyin muotialalle.

Juslin Maunula on tunnettu kehittämistään materiaalesta


Vahva materiaalituntemus ja tarinallisuus tulevatkin varmasti näistä lähtökohdista sinulla. Miten ideointi tapahtuu Juslin Maunulassa?

Käytämme paljon aikaa researchin tekemiseen eli keräämme ison määrän kuvamateriaalia, josta inspiroitua. Täällä toimistolla (alun perin Juhani Pallasmaan arkkitehtitoimisto) on valtava taiteeseen, muotoiluun sekä arkkitehtuuriin erikoistunut kirjasto meidänkin käytettävissämme. Hyvin usein ideamme tulevat arkkitehtuurin maailmasta. Suunnitteluprosessin aikana alamme karsia osan ideoista pois kunnes päädymme johonkin kirkkaaseen lopputulokseen. Suunnittelumme on hyvinkin materiaalilähtöistä. Valitsemme yleensä yhden päämateriaalin, jonka viemme tilasta vaatesuunnittelun elementiksi. Esimerkiksi yhdessä mallistossa sekä installaatiossa meillä esiiintyi kuplamuovi.

Kehitämme kaikki materiaalit tuotannon kanssa. Viimeisimpänä projektina teimme näyttelyn Shenzhenin HXN-museoon, jota varten kehittelimme uuden materiaalin - hartsiharkot, joiden sisällä oli kierrätettyä lasia. Kaikki testit tehtiin täällä Suomessa, mutta lopulliset osat valmistettiin Kiinassa.

"Viimeisimpänä projektina teimme näyttelyn Shenzhenin HXN-museoon, jota varten kehittelimme uuden materiaalin - hartsiharkot, joiden sisällä oli kierrätettyä lasia." Kuva: Juslin Maunula

Voisitko kertoa, millaisia vaikutuksia tilasuunnittelu on tuonut vaatesuunnittelun yhteyteen?

Arkkitehtuurilla on pitkä arvokas historia, kun taas muoti (kuten me sen näemme) on nuorempi, epävakaampi ja hektisempi. Kun perustimme yrityksemme halusimme luoda muodin ja arkkitehtuurin välille vahvan yhteyden, joka käy selvästi ilmi työssämme.

Olemme molemmat yhtäläisesti olleet aina kiinnostuneita toistemme aloista, minä arkkitehtuurista ja Lilli muodista. Lillihän on muotipuolella opiskellutkin. Meille oli alusta saakka selvää että Juslin Maunula ei ole vain vaatteita tuottava ja myyvä yritys vaan haluamme luoda taianomaisia kokemuksia, jotka muodostuvat vaatteen ja sen ympärille rakentuvan tilan yhteydestä.

Erilaiset koulutustaustamme ovat rikkaus: se tuo työhön monenlaisia näkökulmia. Toimintatapamme ovat kuitenkin melko samanlaiset: luomme konseptit yhdessä, keräämme laajan skaalan kuvamateriaalia ja ideoita, jotka sitten yhdessä karsimme ja kiteytämme työn kantavaksi ajatukseksi.

Arkkitehdin ajattelutapa on usein funktionaalinen: muoto syntyy käyttötarkoituksesta. Muoti sen sijaan ei tarvitse selittelyä olemassaololleen. Sen olemassaololle esteettiset perusteet usein riittävät.

Meidän ajattelumme on näiden ääripäiden puolivälissä. Olemme myös omaksuneet arkkitehtuurin rauhallisemman temmon, emmekä yritäkään toimia muotialan nopean sykliin mukaan. Muodin kentällä tapahtuu paljon tällä hetkellä. Useat johtavat alan tekijät ovat uudistamassa vakiintuneita toimintatapojaan. Muutokset ovat merkittäviä ja mielestäni tervetulleita. Kun perustimme yrityksen, mietimme kovasti onko meidänlaisellemme konseptille tilausta: julkaisimme vain yhden vaatemalliston vuodessa, kun muut talot julkaisevat yleensä neljä. On ollut huojentavaa huomata, että poikkeukset totuttuun toimintamalliin istuvat hyvin tämän päivän tekemiseen.

Opimme edelleen päivittäin toisiltamme.

Koska toimimme poikkialaisesti myös väärinymmärryksellekin on täytynyt antaa sijaa. Väärinymmärtämisen kautta onkin syntynyt uusia tulkintoja. Toisinaan lopputulosta ajatellen on ollut oikein olla väärässä.

Mitä tarkoitat väärinymmärryksellä?

Kohdallani väärinymmärrys viittaa pitkälti opinnäytteeseeni. Tutkin arkkitehti Le Corbusierin havaintopsykologista teoriaa, joka liittyy arkkitehtuurin mittasuhteiden käsittämiseen. Teoriassa oli joitakin kohtia, joita ymmärsin väärin, mikä taas johti siihen, että tein aivan uudenlaisia tulkintoja. Pitkän opinnäytetyön tekemisprosessin aikana havahduin omiin virheisiini, mutta siinä vaiheessa väärinymmärryksistä tulikin opinnäytteeni tärkein anti enkä alkanut korjata niitä.

Tyllistä tehdyt kassit myivät loppuun Juslin Maunulan järjestämässä pop-up kaupassa Artek-myymälässä Helsingissä

Juhani Pallasmaa on käsitellyt teksteissään vaatekomeron poetiikka -käsitettä, joka on alun perin lähtöisin Bachelardin analyysistä. Pallasmaan sanoin:

”Vaatekomerot, kaapit ja lipaston laatikot edustavat säilöön panoa ja säilöstä ottoa, säilyttämistä ja muistamista. Kaapin sisäpuoli on intiimi ja salainen tila, eikä kaappia saa avata kuka tahansa. Pienet laatikot ja rasiat ovat salaisuuksien piilopaikkoja ja niin ollen tärkeitä mielikuvituksen kannalta. Meillä on aivan yhtä suuri tarve pitää salaisuuksia kuin paljastaa, tietää ja ymmärtää niitä.”

Itselleni tuli vahvasti mieleen se, miten lähestymistapanne suunnitteluun on yhteydessä vaatekomeron poetiikka -ajatukseen. Te ikään kuin rakennatte malliston ympärille oman maailmansa, asetatte jokaista presentaatiota varten mallit omaan salaperäisen tilaan. Kerran jopa olette jollakin ihmeellisellä tavalla saaneet mallin isoon läpinäkyvään palloon Pariisissa. Tarjoatte siis katsojille kokonaisvaltaisen kuvan teidän suunnittelunne takana olevista ideoista. Se mitä tarjoatte on niin paljon enemmän kuin vain pelkkä konventionaalinen muotinäytös.

Olemme äärimmäisen iloisia että taianomainen kokemusmaailma välittyy töistämme. Se on ollut tavoitteenamme alusta saakka. Yhdistelemällä värejä ja materiaaleja luomme kokonaisteoksen, jossa tuotteet ja tila keskustelevat.

Näemme työn kokonaisuutena, jossa tila ja tuotteet rakentuvat saumattomasti rintarinnan, samanaikaisesti. Pelkkä esteettinen visuaalinen kokemus ei aina riitä. Kokemuksen on oltava moniuloitteisempi ja elämyksellinen ollakseen kaunis ja kiehtova.Tarkoituksenamme on luoda maailma tilasuunnittelun keinoin, joka viestii vahvasti tuotteidemme henkeä.

Pariisin mallistopresentaatiossa Juslin Maunulan malli oli asetettu läpinäkyvään palloon. Kuva: Ville Varumo

Kuka on sinun lempiarkkitehtisi?

Pidän Luis Barragánin upeista väriyhdistelmistä ja luonnollisesti pidän Le Corbusierin töistä, sillä en olisi muuten lähtenyt perustamaan koko opinnäytteeni hänen teoriaansa nojaten.

Juslin Maunula on mukana Espoon kuvis Talks 2 -keskustelutilaisuudessa ensimmäinen päivä maaliskuuta. Mitä on odotettavissa puheenvuorostanne?

Kerromme työstämme monialaisessa yrityksessämme.

Juslin Maunula suunnittelee myös koruja vaatteiden ja tilojen lisäksi

Siinä yhteydessä, kun teidät kutsuttiin tähän keskustelutilaisuuteen, selvisi, että olet käynyt Espoon kuvataidekoulua viisivuotiaasta kaksikymppiseksi saakka. Eikö koulun ikäraja ole 19 vuotta? Taisit viihtyä aika paljonkin koululla?

Siirryin perusopetuksesta keramiikkatyöpajaan 12-vuotiaana ja viihdyin siellä parikymppiseksi saakka. Saimme parhaan ystäväni kanssa vuoden lisäaikaa. Ystäväni Jenni asuu nyt Kuopiossa ja tekee töitä taideterapeuttina.

Espoon kuvataidekoulu viettää 40-vuotissynttäreitä tänä vuonna. Jos voisit suunnitella koululle juhlapuvun, minkä värinen se olisi ja mitä muuta erityistä siihen voisi tulla?

Se olisi yhdistelmä Espoon kuvataidekoulunkin edustamaa monipuolista taiteen kenttää. Ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen on violetti väri.

Hassua, tämän alumniblogin värinä on ollut violetti!

Oikeasti? Tässä on jokin alitajuinen yhteys.


Teksti: Alisa Närvänen

Kuvat: Alisa Närvänen, Juho Huttunen, Ville Varumo, Juslin Maunula