Nimi: Markus Holste
Syntymäaika: 14.03.1990
Asuinpaikka: Helsinki
Ammatti: sisustusarkkitehti
Opiskelijana Espoon kuviksessa: 1995 - 2008
Kerro itsestäsi.
Olen sisustusarkkitehti, joka on työskennellyt myös taiteen ja musiikin parissa. Nykyisin keskityn toimimaan arkkitehtuurin parissa sisustusarkkitehtina. Viimeistelen juuri myös maisterin tutkintoani Aalto-yliopistosta. Työn, opiskelun ja erilaisten projektin lisäksi olen innostunut matkustamisesta, uusien asioiden oppimisesta ja näkemisestä. Kiinnostun helposti hyvinkin erilaisista asioista.
Sinun omilla nettisivuillasi lukee, että olet sisustusarkkitehdin lisäksi puuasiantuntija. Voisitko valottaa tätä tittelia?
Nuorena tykkäsin piirtää, maalata ja veistää. Halusin päästä lukion jälkeen jatkamaan taiteen parissa, mutta taide ammattina synnytti epävarmuuden tunteita. Lopulta silloinen työkaveri vinkkasi, että puuartesaanin koulutus on mainio yhdistelmä muotoilua ja suunnittelua. Työelämässäni otan usein kantaa materiaaleihin ja teknisiin kysymyksiin, vaikka suurimman osa päivästä menee laajempien suunnitellullisten asioiden ratkomiseen sisustusarkkitehtina. Minulla on puuartesaanin tutkinto ja siksi puu on tullut ihan luonnollisena osana ammatillista taustaani.
Olen itse aivan haltioissani Revellin, Kokon ja Riihimäen Lasipalatsin alkuperäisestä arkkitehtuurista, johon arkkitehtiystävät suunnittelivat myös sisustuksen. Onko tämä nykypäivänä yleinen ilmiö, että arkkitehti on vastuussa myös tilan muista elementeistä, kuten ovenkahvoista, penkeistä ja lampuista?
Se on tosi vanha ilmiö. Etenkin isoissa arkkitehtitoimistoissa on kyllä useimmiten sisustusarekitehtejä vastaamassa sisätilojen ja kalusteiden suunnittelusta, mutta se raja mitä arkkitehti tekee ja mitä sisusutsarkkitehti tekee on ajoittain aika vaikea hahmottaa etenkin käyttäjien.
Millaisissa projekteissa olet ollut mukana kolmen viimeisen vuoden aikana?
Viimeisimmässä projektissa olin opettajana ja suunnittelijana Aalto-yliopiston matematiikkaa ja taidetta yhdistävällä Crystal Flower-kurssilla, jonka näyttely avautui juuri Espoon kulttuurikeskuksessa. Kurssi on ollut olemassa jo vuodesta 2013 ja sen järjestäjinä ovat tällä hetkellä Kirsi Peltonen ja Taneli Luotaniemi. Kurssi muodostuu eri työpajoista ja luennoista ja aiheet liikkuvat arkkitehtuurin, matematiikan ja jopa muodin välimaastossa. Tänä vuonna minulla oli ilo edustaa kollegani kanssa sistusarkkitehtuuria opettajan roolissa. Suunnittelimme näyttelyn konseptia, mikä ohjasi opiskelijoiden töitä jo alkuvaiheessa. työt levittäytyvät koko rakennukseen, eivätkä sijoitu perinteisellä tavalla vain yhteen galleriatilaan. Tarkoituksena oli saada teosten ja
arkkitehtuurin välinen puhelu ensisijaiseksi päämääräksi; onhan Espoon kulttuurikeskus aika moninainen paikka. Töiden levittämisellä rakennuksen eri osiin halusimme rohkaista kävijöitä kiinnittämään huomiota arkkitehtuuriin ja löytämään tämän omanlaisen rakennuksen itselleen tuntemattomia puolia. Lisäksi kuratoimme näyttelyn ja autoimme opiskelijoita matkan varrella. Tämä on vain yksi esimerkki niistä lukuisista projekteista, joissa olen ollut mukana. Olen esimerkiksi suunnitellut sisustusarkkitehtitoimisto Sistemillä isoa koulua, tehnyt sitä ennen yliopistolla tutkimusprojektia tulevaisuuden työstä ja rakentanut yhdessä kolmen muun suunnittelijan kanssa saunan Lontoon keskustaan.
Mitkä ovat kirkkaimmat muistosi Espoon kuvataidekoululta?
Aleksi Tolosen nykytaiteen työpaja oli mulle tosi tärkeä. Etsin pitkään paikkaani siinä, miten ilmaisisin itseäni. Kokeilin sarjakuvien piirtämistä ja digitaalista kuvailmaisua, mutta lopulta Aleksi antoi ehkä turvallisimman paikan ymmärtää ettei edes tarvitse löytää yhtä tapaa ja paikkaa ilmaista itseään. Tämä ajatustapa taiteellisesta vapaudesta on läsnä edelleenkin minun elämässäni.
Päädyin Aleksi Tolosen assistentiksi pari vuotta sen jälkeen, kun olin valmistunut puusepäksi. Minulla oli silloin välivuosi, koska en päässyt ensimmäisellä hakukerralla Aalto-yliopistoon. Aleksi vuokrasi minulle studiotilan aluksi ja siinä sivussa aloin tehdä töitä hänelle, kuten näyttelynrakennusta ja kaikkea muutakin, mihin hän tarvitsi apuani. Aleksi on kuvataiteilija ja tekee veistoksia ja maalauksia. Hän yhdistää töissään pop- ja nykytaiteen vaikutteita. Muistan hänen vaahdosta tai VHS-nauhoista tehty pääkallon muotoinen veistoksen.
Aleksi on se tyyppi, joka monissa opettajien kokouksissa leikkaa paperista jotakin!
Joo, niitä hänellä oli silloinkin! Hänellä oli tulossa Petri Pan -näyttely ja siinä oli paljon vanhoja leluja ja kuvakollaaseja.
Millaisia töitä sitten teit Aleksin nykytaidekurssilla?
Muistelisin, että tein levynkansia, graffiti- ja kollaasihenkisiä töitä. Musiikki aina liittyi kaikkiin töihin. Kuvataidekoulussa olin siinä vaiheessa pitkälti vanhempieni painostuksesta, mutta Aleksin työpaja Weegeellä oli ihan täydellinen vaihtoehto minulle silloin. Se täydensi minun omia kiinnostuksen kohteitani, jotka olivat skeittaus ja rap-musiikki. Kävin myös sarjakuvatyöpajassa noin vuoden.
Mitä mieltä olet nykyisten koulurakennusten arkkitehtuurista? Voiko arkkitehtuurilla vaikuttaa ihmisten oppimiseen?
Kyllä uskon, että voi. Tietysti siinä on paljon muitakin vaikuttajia, mutta oppimisympäristö vahva osatekijä innostamaan ja myös tukemaan oppimista.
Itse opetan Weegeellä ja viihdyn siellä erittäin paljon. Entinen kirjapainotila soveltuu hyvin taiteelliseen työskentelyyn. Tila on melko riisuttu, mutta materiaalit todella inspiroivat ja katon korkeus ”ei rajoita ajattelua”.
Teen itse paljon töitä myös julkisissa tiloissa tai ravintoloissa ja kahviloissa läppärillä, mutta jos pitää löytää työpiste pidemmäksi ajaksi kuin päiväksi, toivon, että voin identifioitua sinne. Pitää päästä sotkemaan ja muokkaamaan omaa lähiympäristöä.
Miten suhtaudut open office -työskentelyyn? Rajoittavatko seinät liikaa ihmisten vuorovaikutusta? Entä mitä ajattelet aidoista? Itse en voi sietää aitoja kaupunkitilassa, koska ne viestivät haluttomuudesta jakaa tilaa sekä eristävät esimerkiksi naapureita toisistaan.
Olen lähiaikoina tutkinut aihetta, ja se on vähän pidempi juttu puitavaksi lyhyellä vastauksella. Uudet tutkimukset on kuitenkin osoittaneet, että vanha Open Plan office-suunnittelu itseasiassa vähentää huomattavasti kasvokkain kohtaamista joissain kulttuureissa, mikä johtaa siihen, että pikaviestiminen sekä sähköpostit moninkertaistuvat. Onneksi Pohjoismaissa ei ole tuollaista cubicle-toimistoa aikoihin suunniteltu, mutta onhan se vielä pitkä kysymys, että mikä raja yksityisyydelle ja yhteisöllisyydelle vedetään. Jos ne rajat, aidat ja seinät eivät tarkoituksella erota ihmisiä, vaan tukevat eri toimia, niillä on silloin oma roolinsa., niin niillä on silloin oma roolinsa.
Mitä on eettinen arkkitehtuuri?
Tosi laaja kysymys, mutta itselle se on paljon rakennetun ympäristön elinkaaren ja käyttäjien ymmärtämistä - sitä miten vanhaa voitaisiin käyttää uusiksi ja uutta suunnitella niin, että tilat pystyvät vastaamaan myös tulevaa käyttöä. Tärkeää olisi nykyään ehkä korostaa hetkeen tarttumisen lisäksi skaalan ja ajan ymmärtämistä.
Mikä on sinun lempipaikkasi?
Vaikea sanoa yhtä paikkaa, koska tykkään paljon liikkumisesta esimerkiksi kävellen yhden ainoan paikan sijaan. Tykkään paljon Kalasatamasta, koska siellä on hyvä kerros uutta ja vanhaa sekä luonto tosi lähellä kaupunkia.
Jos saisit toimeksiantona suunnitella Espoon kuvataidekoulun tilan, millaisista asioista se syntyisi?
WeeGee-talo on minusta tosi hyvä esimerkki. Haluaisin suunnitella kuvataidekoulun tilana, joka herättää kiinnostuksen muokata tilaa omien tarpeiden ja halujen mukaan. Tila voisi olla myös osana oppimisvälineitä ja työkalu. Olen itse haaveillut, että työskentelisi vanhassa tehdastilassa, jota pääsisi muokkaamaan vapaasti tarpeiden mukaan. Toivoisin että koulutilan voisi myös suunnitella samalla mentaliteetilla. Tärkeää mielestäni olisi myös se, että tilan sijainti ja arkkitehtuuri olisi vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden kaupunkilaisten kanssa. Se tukisi opiskelijoiden että ulkopuolisten kanssakäymistä ja ymmärtämistä.
Teksti: Alisa Närvänen
Kuvat: Alisa Närvänen ja Markus Holste
